Karju pois 2013

Istun ulkona, leirialueen ulkopuolella selvittelemässä ajatuksiani. Mä päätin ystäväni Saaran tavoin kokeilla uudestaan, saako tän blogin vielä henkiin.  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, that's what they say. Mä mietin pääni puhki, mitä sanoisin vuodesta 2013. Upeita unelmantoteutumis- ja ihan pohjanoteeraushetkiä, mitä se piti sisällään. Mä päätin, etten sano mitään. Tänään, kun kello lyö nollaa, mä aion huutaa tän vuoden pois. Mä aion huutaa, koska tänä vuonna muhun sattui. Mä aion huutaa, koska tänä vuonna mä nauroin vatsani kipeäksi. Mä huudan, koska mä päästän tän vuoden menemään. Mä en kipuile enää vuodesta 2013, vaan huudan vuoden 2014 tervetulleeksi. Mä kaipaan muutosta, ja saamani pitää, se on musta itsestä kiinni. "New year, new me. Bullshit." Oon samaa mieltä. Kokonaan muuttuminen vie aikaa, ja se vaatii vahvaa voimaa. Kukaan ei muutu kokonaan hetkessä. Kuitenkin pieni muutos tapahtuu, ja se on ratkasevaa matkalla kohti uutta. Pienestä rakentuu suurta matkan varrella.  

2013, olit ratkaiseva vuosi mun elämässä. Tänään me kuitenkin hyvästellään, ja tehdään se hymyillen.