perjantai 7. joulukuuta 2012

Joulu ja bemarimies Joosef

HOLAAA mursut (JA iso apologize koska on ollu kiire ja Elliot on jääny vähä sivuu )
mikä menoo? tääl Riihimäellä, osoitteessa ****, ylimmässä kerroksessa, toisessa huoneessa, meitsi ja Henna Tytti Vilhelmiina syö, bailaa ja syö. Fiilistellään joulua! Oioi joulu. Ja huh mikä päivä! Ollaa tyttöjen kaa reenattu hulluna.(ja naurettu hulluna: mun rooli on Joosef, ja ku ruvettii kattomaa roolivaatteita, ni mun ihana ystävä tuli ja puki mulle sinivihreen liivin ja lätkäs mun päähän Merzedes Benz- lippiksen. Voitte mut tuntien uskoo että oli vähän pokassa pitelemistä, aikamoine bemarimieshä se Joosef tunnetusti oli)  AI MITÄ VARTE? no, taas tullaan tähän: ooon ollu vitsin kiireine kaikkine kokeineni ja kaiken laiskuuteni kera, eli en oo kertonu mein prokkiksesta! Minä ja pari muuta tyttöö saatii kuningasidea: joulunäytelmä vanhainkoteihi! Saatii heti kättelyssä 3 vanhainkotia, joihi mennää laulaa ja soittaa ja kaikkee äää hirvittävä stressi. noo, ehkä se siitä. KYLLÄ se siitä. Ja nyt takas siihe joulufiilistelyyn. Kateltii viime joulun kuvia, ja aattelin postata niitä tähän! Jos huome innostuisin kirjottaa pidempää ;) NYT NIITÄ KUVIA sitte kehii!

ja muistakaa, et kaike materian ja hössötyksen keskellä Jeesus on se joulun sydän ja pääasia <3



täs kuvassa kiteytyy mun joulutunnelma: perhe, ruoka ja Se fiilis.
maailman kaunein pikkusisko. myös joulun pimeinä tunteina! 



meitsin inspiraatio herää täs kuvas: kulunut pöydän pohja, pitsiliina, äitin etnokuvioiset housut ja Ninnu. voiko parempaa olla?

viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: SUKLAA. ah. mitäpä sitä muuta sanomaan! 

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin, kerro Häntä ootan yhä vaan.

 Nyt puran kaiken. Kaiken mikä jumittuu mun sisälle mustaks mytyks eikä pääse pois. Mul on pelko. Pelko omasta tulevaisuudesta: tänää opon tunnil aloin oikeesti miettimää, et apua. Tiiän ettei mul viel oo kiire ammatinvalinnan tai opiskelupaikan valinnan kanssa, mut silti, se musta mytty uhkaa kasvaa mun sisällä. Tänää aamust asti oon ollu myös tosi itkunen, koska tosiaan ísoveikka lähti sinne Salomonsaarille. Iloitsen Toukon puolesta, siistii et Jumala johdatti hänet sinne ja pitää varmasti huolen!! Mut en uskonu, et reagoisin näin vahvasti. Teitä ei varmasti kiinnosta kuunnella tällästä itkuikävää, mut kirjotan sen silti. Koska se auttaa. Selkiyttää ajatuksia. Pyydän et rukoilisitte mun puolesta, et saisin voimia. Et turvautuisin täysillä Jumalaan, ja tuntisin olevani turvassa. MUISTAKAA MYÖS TOUKOO RUKOUKSISSA!  Oon pahoillani tämmösest alakulosuutta viljelevästä postauksesta, mut mun oli pakko saada tää ulos.

miss you already!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Räsymatto, paljaat varpaat ja Jumala

Otsikko kuvaa aika hyvi mun tänhetkistä fiilistä. On jotenki tosi haikee olo, mut samal oon tosi onnellinen. Mullaha on kaikki, mitä ihminen voi elämältä toivoo: koti, perhe, ruokaa ja puhdasta vettä, rahaa, ystäviä ja iha hirveesti kaikkee muuta! Saan kiittää elävää Jumalaa täst kaikesta mitä oon saanu. Mun kaikista ongelmista huolimatta Hän on seisonu mun rinnalla ja pitäny mut hengissä, jo yksistään se on suuri ihme! Tiiän et tulevaisuudes tuun viel valittamaan paljosta, mut oikeesti, yritän olla  tästä lähin kiitollisempi. Mulla on elämä.Oon nii onnelline kaikista ihmisistä mun ympärillä, en todellakaa pidä yhtäkää ystävää itsestäänselvyytenä.Opin arvostamaa ystäviä iha eri tavalla ku enne, ku muutin Virroilta Riihimäelle. Kaikki oli iha uutta. Kaupungissa oli nii erilaista. En kuitenkaa lannistunu, vaa ajattelin et saan nopeesti uusia kavereita, et kaikki menee hyvin. Heti alussa yks tyttö halus tutustua muhu, mutta tän tytön kaveriporukka ei yhtää tykänny siit ajatuksesta, et niitte ystävä' hengais jonku Jumalallisen landepaukun kaa'.. Joten täst alko sit aika rankat vuodet. Olin tosi yksin, rukouksen voimal kuitenki jaksoin. Se kaikki yksinolo opetti mulle vähän siitä, kuka mä oon. Tutkiskelin itteeni paljon, ja mietin kaikkee tosi syvällisesti. Opin elämää päivä kerrallaa, koska muuta vaihtoehtoo ei ollu. Mietin sitä täs just, ku seisoin yksi koulun pihalla, ja katoin ku tytöt leikki siin lähellä. Aattelin et miks en kelpaa noille, mikä mus on vikana. Onneks en alkanu muuttamaa itteeni, vaa koitin vaa ajatella et kyl tää täst, et Jumala 'kyl näyttää noille viel' :D Noitte vuosien aikana tapahtu tosi paljon kaikkee, mut kaike jälkee oon tässä. En luopunu uskostani, vaikka se ois ollu tosi helppo ja kivuton vaihtoehto kiusaamisen kohteena olemiselle. Ja nykysin ne tytöt, joiden kanssa oli älyttömän vaikeeta, on mun hyviä ystäviä. Kaikki on annettu anteeks! Haluun kertoo teille kaikille, et vaikka tuntuis kuinka pahalta ja  siltä ettei huomista oo, ni Jeesus elää meiä keskuudessa ja auttaa ja pitää meist huolen!

'Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.'

Sefanjan kirja, 3:17





keskiviikko 7. marraskuuta 2012

APUA ja Salomonsaaret

APUAAAAAAA anteeks ja kaikkee. En oo postannu monee viikkoo, mut nyt lupaan ryhdistäytyä! On ollu vaa nii paljo kaikkee. Isoveli (epäbiologinen) muuttaa Salomonsaarille ja sellast mukavaa! Oon nii onnellinen Toukon puolest, et se pääsee Jumalan johdatuksest toteuttamaa unelmiaa! Ja koko syysloman olin tosiaa kuumessa, ja vissii enterorokossa? jotai kauheita pöpöjä oli liikkeellä, oon edellee vähä kipee :D ääni meinaa kadota kokoaja, mikä on katastrofi siihe nähden et puhun nii paljon, KOKOAJAN. Pyydän rukoust selkäni puolest, oon taas ollu aika huonos kunnos! Mut kyllä tää tästä :) Nyt sitte rupee tulemaan näitä kuvia ! Kaikenlaist olis päivitettävänä, mut nyt laitan kuvia ihanasta Ellistä! 














tiistai 16. lokakuuta 2012

ANTEEKSI PART 1

nyt tulee sitte anteekspyyntö. jostain kumman syystä oon laginu vaa facebookin ihmeelliseen maailmaan, ja oon unohtanu teiät ja ELLIOTIN täysin, olen syvästi pahoillani. MUTTA nytki on sen verra kiire torstaihi asti, että en vaa yksinkertasesti ehi! :s torstaina ensi-ilta Riihimäen kirjaston satuhuoneessa klo 16:30! kaikki sinne ;) ottakaa koko suku mukaa! seuraavat esitykset on samana iltana, klo 17:00 ja 17:30! lupaan postailla perjantaina murut! <3
aino!
OKEIOKEI oliha tähänki pakko lisätä yks kuva...

lauantai 6. lokakuuta 2012

We dream and We walk in rain

Tapasin eilen Dancen Jeffreyn, ja voi rakkautta. Se on nii hullun hyvä tanssija! Pisti miettimää, et ehkä mä sittenki viel paranen kokonaa. Korkeimman kädessähä se on loppupeleis, mut silti, se pieni epäilys paranemismahollisuuksista hiipii nii helposti mieleen. Se saa pelkäämään unelmien menettämistä, pelkäämään tulevaisuutta.Se herättää pelkoa rajoittuneisuudesta. Tää saattaa kuulostaa tosi hölmöltä, mut mä pelkään. Itken, ku huomaan, etten voi tanssia ees koreografiaa loppuuun ilman tajutonta kipua, itken ku sattuu. Muiden tanssimisen kattomine on ristiriitasia tunteita herättävä juttu: Nautin siit kaikesta kauneudesta, siitä, että joku voi luoda jotain niin kaunista, ja iloitsen niiden puolesta, jotka on terveitä ja voi tanssia! Mutta kaikella on kaks puolta: Se toinen puoli on se suru ja kateus, jota tanssimisen kattominen saa mussa aikaan nykyään! HALUISIN VAA JUOSTA, JUOSTA JA PYSÄHTYÄ VASTA SITTE KU OON JUOSSU ITTENI IHAN LOPPUUN!!! Tiiän mite pelottavalta tää kuulostaa, mut näin mä tunnen. Koitan purkaa tunteitani musiikin kuuntelemiseen ja biisien sanottamiseen, ja olla miettimättä parantumismahollisuuksia. Kiitos älyttömästi kaikile mua tukeville ihmisille, OOTTE KORVAAMATTOMIA, kiitos jokaisesta rukouksesta jossa mua on muistettu!!! Mutta nyt, tässä ja heti lupaan teille kaikille, että vielä jonain päivänä TANSSIN HUIPULLA JUMALAN KUNNIAKS, JOKA PARANSI MUT KOKONAAN, TIEDÄN SEN! 
Loppuun viel kuvia perjantain epätavalliselta koulupäivältä, elämäni ihmisistä! 




oot ihan tyhmä, ja ilman sua en ois mitään.
Rakastan siskoani. NÄÄÄÄÄIN PALJON! 

edustamme. krhm.

ilmeest huolimatta rakastan sua, bro! Eetu<3 + HUOMATKAA HENNAN VILLAPAITA ah  (äitien vaatekaappien aarteet on kivoja)

love.



sade yllätti (kute mun hiuksista näkyy, hyi) mut ei se menoo haitannu!


Oho, jostai kumman sattuneesta syystä eksyttiin sateensuojaan leipomoon . sattumaa (ko)?

Henna, meist tulee maailman lihavimmat tällä menolla. Mut eiks se ollu nii et läskit on lepposia? ;)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Minut Siepattiin Ulkomaille

Minut siepattiin perjantaina ulkomaille, oon siitä satavarma! Lähin mukamas ystäväiseni Hennan mökille Sulkavalle, mutta lopputulos oliki jotai iha muuta. Ainaki mun mielestä! HERRANJUMALA MITE UPEE PAIKKA!!! Sinne jäi taas pala mun sydäntä, ja tällä menolla mun sydän on palasina pitkin maailman kauniita paikkoja. Älytön maaseudun rauha, luonnon läsnäolo ja täydellisyys, sanon minä. Sulkavalle siis kaikki! Äärettömän inspiroiva lähiseudun luonto kutsui Hennat helmoihinsa kameran kanssa, tässä VÄHÄN tuloksia!
 






Pakollinen ihkutuskuva? Pah.




tää kuva sai mut miettimää ihmisen pienuutta!


tasan sekunti tän kuvan jälkee ladon nurkassa raksahti,, ja juoksin huutaen ulos..




Hengenvaara


Ja oih, uljas vahtikoira Gemma <3 ai ai ai koiranpuremia jokapaikassa