Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin, kerro Häntä ootan yhä vaan.

 Nyt puran kaiken. Kaiken mikä jumittuu mun sisälle mustaks mytyks eikä pääse pois. Mul on pelko. Pelko omasta tulevaisuudesta: tänää opon tunnil aloin oikeesti miettimää, et apua. Tiiän ettei mul viel oo kiire ammatinvalinnan tai opiskelupaikan valinnan kanssa, mut silti, se musta mytty uhkaa kasvaa mun sisällä. Tänää aamust asti oon ollu myös tosi itkunen, koska tosiaan ísoveikka lähti sinne Salomonsaarille. Iloitsen Toukon puolesta, siistii et Jumala johdatti hänet sinne ja pitää varmasti huolen!! Mut en uskonu, et reagoisin näin vahvasti. Teitä ei varmasti kiinnosta kuunnella tällästä itkuikävää, mut kirjotan sen silti. Koska se auttaa. Selkiyttää ajatuksia. Pyydän et rukoilisitte mun puolesta, et saisin voimia. Et turvautuisin täysillä Jumalaan, ja tuntisin olevani turvassa. MUISTAKAA MYÖS TOUKOO RUKOUKSISSA!  Oon pahoillani tämmösest alakulosuutta viljelevästä postauksesta, mut mun oli pakko saada tää ulos.

miss you already!

Räsymatto, paljaat varpaat ja Jumala

Otsikko kuvaa aika hyvi mun tänhetkistä fiilistä. On jotenki tosi haikee olo, mut samal oon tosi onnellinen. Mullaha on kaikki, mitä ihminen voi elämältä toivoo: koti, perhe, ruokaa ja puhdasta vettä, rahaa, ystäviä ja iha hirveesti kaikkee muuta! Saan kiittää elävää Jumalaa täst kaikesta mitä oon saanu. Mun kaikista ongelmista huolimatta Hän on seisonu mun rinnalla ja pitäny mut hengissä, jo yksistään se on suuri ihme! Tiiän et tulevaisuudes tuun viel valittamaan paljosta, mut oikeesti, yritän olla  tästä lähin kiitollisempi. Mulla on elämä.Oon nii onnelline kaikista ihmisistä mun ympärillä, en todellakaa pidä yhtäkää ystävää itsestäänselvyytenä.Opin arvostamaa ystäviä iha eri tavalla ku enne, ku muutin Virroilta Riihimäelle. Kaikki oli iha uutta. Kaupungissa oli nii erilaista. En kuitenkaa lannistunu, vaa ajattelin et saan nopeesti uusia kavereita, et kaikki menee hyvin. Heti alussa yks tyttö halus tutustua muhu, mutta tän tytön kaveriporukka ei yhtää tykänny siit ajatuksesta, et niitte ystävä' hengais jonku Jumalallisen landepaukun kaa'.. Joten täst alko sit aika rankat vuodet. Olin tosi yksin, rukouksen voimal kuitenki jaksoin. Se kaikki yksinolo opetti mulle vähän siitä, kuka mä oon. Tutkiskelin itteeni paljon, ja mietin kaikkee tosi syvällisesti. Opin elämää päivä kerrallaa, koska muuta vaihtoehtoo ei ollu. Mietin sitä täs just, ku seisoin yksi koulun pihalla, ja katoin ku tytöt leikki siin lähellä. Aattelin et miks en kelpaa noille, mikä mus on vikana. Onneks en alkanu muuttamaa itteeni, vaa koitin vaa ajatella et kyl tää täst, et Jumala 'kyl näyttää noille viel' :D Noitte vuosien aikana tapahtu tosi paljon kaikkee, mut kaike jälkee oon tässä. En luopunu uskostani, vaikka se ois ollu tosi helppo ja kivuton vaihtoehto kiusaamisen kohteena olemiselle. Ja nykysin ne tytöt, joiden kanssa oli älyttömän vaikeeta, on mun hyviä ystäviä. Kaikki on annettu anteeks! Haluun kertoo teille kaikille, et vaikka tuntuis kuinka pahalta ja  siltä ettei huomista oo, ni Jeesus elää meiä keskuudessa ja auttaa ja pitää meist huolen!

'Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.'

Sefanjan kirja, 3:17

APUA ja Salomonsaaret

APUAAAAAAA anteeks ja kaikkee. En oo postannu monee viikkoo, mut nyt lupaan ryhdistäytyä! On ollu vaa nii paljo kaikkee. Isoveli (epäbiologinen) muuttaa Salomonsaarille ja sellast mukavaa! Oon nii onnellinen Toukon puolest, et se pääsee Jumalan johdatuksest toteuttamaa unelmiaa! Ja koko syysloman olin tosiaa kuumessa, ja vissii enterorokossa? jotai kauheita pöpöjä oli liikkeellä, oon edellee vähä kipee :D ääni meinaa kadota kokoaja, mikä on katastrofi siihe nähden et puhun nii paljon, KOKOAJAN. Pyydän rukoust selkäni puolest, oon taas ollu aika huonos kunnos! Mut kyllä tää tästä :) Nyt sitte rupee tulemaan näitä kuvia ! Kaikenlaist olis päivitettävänä, mut nyt laitan kuvia ihanasta Ellistä!