Tie valoon - minä löysin sen

Menetys sattuu hulluna. Ihan törkeesti. Ihan tajuttomasti.

Tuntuu ettei oo pakokeinoja.

Eikä niitä edes ole.

Tekee mieli mennä makaamaan lattialle ja sulkee kaikki muu pois.

On vaan tyhjyys.

Se selittämätön tunne.

Se tyhjyyden valtaama ala, ja hulluuden rajat.

Unelmat katoo johonkin pimeään.

Kaikki hämärtyy.

Pimenee.

On vaan todellisuus.

Harhainen todellisuus.

On vaan liian kylmä todellisuus.

Kylmyys iskee vasten kasvoja.

Mikään ei tunnu miltään, mutta silti kaikki tuntuu liikaa.

Ihan liikaa.

Mitä voi tehdä.

Ei yhtään mitään.

Voi vaan maata tyhjyydessä.

Kieriskellä pimeydessä.

Tunnustella pimeyden reunoja.

Astua eteenpäin tietämättä minne menee.

Juosta suoraa pimeyteen, peläten.

Juosta kunnes kaatuu.

Pimeyteen.

Kunnes kohottaa katseensa.

Kunnes löytää valon.

Kunnes sitoo haavansa ja nousee.

Kunnes ymmärtää.

Kunnes oppii väistämään pimeää.

Kunnes juoksee kaatumatta.

Kunnes joku kulkee rinnalla.

Valoon.

Valo on Jeesus.

Hän löysi mut, loisti pimeydessä ja nosti mut.

Jeesus on iankaikkinen Herra joka päihittää synkimmän pimeyden, syvimmän ahdistuksen ja täyttää tyhjyyden!

Älä kulje pimeässä eksyen.

Jeesus löytää sut ja nostaa!

´´Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi,

sankari, joka auttaa.

Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti,

sillä hän rakastaa sinua,

hän sinusta riemulla riemuitsee''

Sefanja, 3:17 (vanha käännös)

  

Haluun kertoo just Sulle, et Jeesus rakastaa sua niiiiiiiin paljon ettet voi ees kuvitella!

Hän haluaa just SUN elämääs, SUN VALOKS pimeään!

JEESUS TAHTOO ANTAA SULLE ELÄMÄN.

Elämän, josta sä et osaa ees unelmoida.

Päästä Jeesus sun sydämeen!