Please forgive me.
Oon ollu liian pitkään liian hiljaa.
Anteeks.
Oon vaa tarvinnu paljon aikaa itelleni ja ajatuksilleni.
Oon ollu hiljaa itekseni ja selvitelly ajatuksiani.
Ajatellu tulevaisuutta ja sen tuomia asioita.
Oon roikkunu menneisyyden muistoissa, iloissa ja suruissa.
Nyt se on kuitenki muuttunu.
Palasin pari päivää sitte rippileiriltä.
Oon edellee uupunu ja kipee, mut äärettömömän onnellinen.
Muutuin niin paljon viimesen kahen viikon aikana.
Löysin jotai nii korvaamatonta ja mahtavaa.
Kaikki ne ihmiset.
Kaikki ne tunteet.
Kaikki ne tilanteet.
K-A-I-K-K-I S-E.
Kaikki se teki musta ihan uuden ihmisen.
Vaikka oon ollu tosi vahvassa uskossa jo suht kauan, tapahtu niin paljon, et tajusin, et mun usko ei oo ollu läheskää nii elävää ku vois olla.
Yhtäkkiä tajusin asioita joita ennen olin pitäny itsestäänselvyytenä.
Koko ajatusmaailma muuttu.
Kasvoin henkisesti, ja erityisesti uskossa.
Jeesus näyttäyty mulle niin uskomattoman vahvasti, ja sain kokee kaikkee ihmeellistä!
Nyt tiedän, mitä todellinen elämä on.
Todellinen elämä on Jeesus.
