Onnesta itkeminen on yks maailman parhaista tunteista. Elän sitä tunnetta nyt, ku katon tota tuhisevaa myttyä tuolla jossain Hello Kitty -peittojen keskellä. Siellä se on. Yks mun elämän ehottomasti tärkeimmistä ystävistä. Vuoteen ei sitä näkyny, vuoteen ei sen ääntä kuulunu. Ja nyt, se vuos on ohi ja se on täällä taas. Mun luona. Mun tukena, siskona ja sopivasti päästään seonneena. Tää tuntuu uskomattomalta, et se mitä ikävöin niin paljon, on taas täällä naureskelemassa munkaa. Pelkäsin et asiat ois muuttunu, pelkäsin et meiän välit ois jäätyny. Turhia pelkoja! Vaikka just äske meiä välissä oli vuosi, mikään ei oo siltikää muuttunu. Me ollaan edellee ne kaks hullua, ne jotka räkättää tyhmille jutuille ja ilmeilee aina. Ne me ollaan.
Oikeesti, pitäkää kiinni läheisistänne. Älkää antako minkään tulla väliin. Jos oikeesti välittää, ni mikään ei tuhoa ystävyyttä. Se on vahvempaa ku mikää mitä maailma vois tehdä!
Todelliset ystävät pysyy aina, oli tilanne mikä hyvänsä. (Ne ei kato sun kaksaria tai muute vaa rumia ilmeitä, Luojalle kiitos!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti