Past

On helpottavaa ajatella, että mennyt on mennyttä ja se on sillä siisti. Pahat asiat menneisyydestä ei enää ponnahda takasin, vaan ne on jo koettu. Mut toisaalta, on hirveetä että mennyttä ei saa takas enää ikinä. Ei niitä positiivisia ja ihania, ilosia asioita. Ei voi elää elämänsä hienointa päivää uudestaan. Etenkin ihmiset, jotka on jääneet menneisyyteen. Joitakin on kauhee ikävä, joitain ei kaipaa ollenkaan. Suurimmaks osaks on vaan ikävä. Haluis elää jokaisen hetken heidän kanssaan uudestaan. Ei haluis tulla eteenpäin tähän päivään, jossa ollaan erillään. Jossa asiat on muuttuneet niin paljon, että mennyttä on mahdotonta saavuttaa enää uudestaan. Tähän päivään, emme enää edes puhu toisillemme. Luulis, että asia ois helposti korjattu, puhuttais vaa ja siitä sitte taas lähtis asiat normaalilla painollaan. Mutta ei, ei se noin mee. Ainakaan aina. Useimmiten asiat on muuttunu paljon. Liikaa. Ihan liikaa. Miks kaukainenkin menneisyys on niin tuoreessa muistissa? Miks sen täytyy olla! Miksei vois vaan unohtaa asioita, jotka satuttaa nykyhetkessä. Miks täytyy muistaa ne kaikki onnelliset hetket, joista ei oo enää tietoakaan? Miks täytyy muistaa ne kaikki ystävät, jotka ei nykyään edes moikkaa? Ylipäätänsä, miks onnellisuus riippuu ihmisistä ja onnellisista hetkistä, muistoista. Vois olla helpompaa, että onnellisuus perustuis päätökseen olla onnellinen, olosuhteista huolimatta. 

© Henna