tiistai 30. syyskuuta 2014

Lentokoneet

Toivon että katulamput sammuvaisivat saaden tähdet loistamaan. Pimeys antaisi valolle sijaa. Pimeys antaisi asioille niiden oikean muodon. Se saisi huomaamaan asioita, joita et valossa pelkää. Pimeys saisi metsän tiivistymään ja kadut hohtamaan harmaina. Pimeys olisi taivaankannen samettisen irvokas verho jota lentokoneet kiertävät vilkuttaen valojaan. Pimeys laskeutuu, laskeutuu hyvinkin. Ei suinkaan toiveestasi. Se sattuu laskeutumaan juuri sillä hetkellä jona sitä vähiten toivot. Samettisen irvokkaana verhona se peittää kaiken. Sametti ympäröi sinut, siihen on helppo tuudittautua. Samettiseen irvokkuuteen, juuri siihen. Sulje silmät, silloin on pimeää. Katso samettia silmiin pimeässä ja ojenna kätesi sitä kohti. Nyt on pimeää. 

maanantai 29. syyskuuta 2014

Satoja kertoja

Jätä kaapin ovet auki. Älä itke, vaikket näe huomista. Se saapuu kyllä. Aamulla voit sulkea kaapin ja huomata selvinneesi. Älä itke, vaikka oletkin yksin. Tiedät että niin on kuitenkin helpompaa. Avaa kaapin ovet taas, kun kaipaat niiden sulkemista. Voit tehdä sen satoja kertoja. Niin monia kertoja, että vakuutat itsesi siitä ettei sinun tarvitse itkeä. 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Kelmeä valo

Samuli sanoo elämän olevan juhla samalla kun työnnät pääsi jääkaappiin maatessasi lattialla. Jääkaapin ei kuuluisi olla niin matalalla, että voit maatessasi työntää pääsi sisään. Jääkaappi on kuin sinä. Lattian tasolla, vaikka ei kuulu sinne.   Olette samanlaisia. Luet paloturvallisuusohjeita jääkaapin kelmeän pistävässä valossa. Osaat hymyillä vaikket sitä huomaakkaan. Kelmeä valo tekee hymystäsikin kelmeän. Varoitan sinua, joku saattaa astua päällesi. Jääkaappia osataan varoa, sinua ei. 


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Vesi, vesi

Vesi vasten kasvoja. Hymy nojaten oranssiin seinään. Kipu vasemmalla. Välkehtivä valo. Urheilukentän turhaksi tekevä tyhjyys. Välkehtivän valon muutos juoksuksi. Lähdet bussilla vain todetaksesi olevasi väärässä. Sähkökaapin hohde. Punaiset silmäsi, et voi hyvin. Kumpula, suoraan eteenpäin. Isi, luit väärin. Et pidä heijastimista, mutta et saa jäädä auton alle. Käytät kaksitoista minuuttia kahden minuutin matkaan. Asut melkein naapurissani, vai olitko se edes sinä? Kaikki veljet kotonasi. Unohdit ettei enää ole joulu. Et tarvitse ajatuksia, elät rutiineilla. Olet raakile. Kaikki höyrystyy. Et tanssi tänään. Halaat helpotustasi.  Kaiken teet ympärilläni, mutta en ymmärrä elettäkään. Harotan varpaitani, jätän henkäyksen tarkoituksella väliin. Anna olla.