Mahdollisuudelle mahdollisuus

Olon tyhjäksi tekevä aika, ääripäät kohtaavat. Tulevaisuus määrittyy nyt, tällä sekunnilla. En tahdo tietää, mutta epätietoisuuskaan ei ole vaihtoehto. Tiedonjanoni on suurempi kuin koskaan. Nyt kun hetki on viimein koittanut, epäilys ja pelko läikähtää tajunnassani. Nostamme katseet yhdessä. Vaikka silmäni lukevat listat kerta toisensa jälkeen uudestaan ja yhä uudestaan, en löydä etsimääni. Katseeni viilettää pitkin mustia kirjaimia, kuin yrittäen muodostaa niistä haluamaani. Kirjaimet kuitenkin pysyvät paikoillaan järkkymättöminä, ja niiden joukosta erotan sinun nimesi. Tahtoisin iloita puolestasi, mutta hymyni takertuu itkuiseen kurkkuuni. Toisen sanoinkuvaamaton ilo ja riemu. Juokset pitkin pihaa, et välitä vaikka sataa. Naurat ja jaat riemusi. Hiljenet vasta kun huomaat, ettei riemumme ole yhteinen. Osaat lohduttaa, kipuni jää onnesi varjoon. Aika kuluu käsittelemättä asiaa, en tahdo kohdata epäonnistumistani.  Sisälläni kasvaa sanaton möykky pettymystä, kova isku kunnialleni. Sitä se oli. Isku vasten kasvoja, askel tyhjyyteen. Mahdollisuus, joka ei elänyt edes alitajunnassani. Ajatus tarvitsi omaa tilaansa. Mahdollisuus tarvitsi mahdollisuuden. Oman aikansa saatuaan se alkoi kuin alkoikin kääntyä ylösalaisin päässäni. Hyväksy. Siinä sana, jonka voimin otan tämän mahdollisuuden vastaan. Onni, jota en ikinä uskonut tätä kautta löytäväni. Se odottaa nurkan takana.