†: 'Ikkunat särkyy jos sä naurat noin kovaa'

Voihan kakkeli.

Ajatukset on iha totaalisen jäässä, ja mua vaa naurattaa.

Väsyttää.

jäh jäh.

NOMUTTA.

Oli iha sikamahtavajeejeeoujee perjantai!!! Ouuu niiku Parasta iha isolla P:llä!!

Olin turistina Helsingissä, hei kui cool. (METRO ON SIISTEIN PAIKKA IKINÄ) (ja mä oon noloin turisti ikinä....)

Eevi ja Saara.

Saara ja Eevi.

Mun parhaat ystävät.

Hihhhih!

On ne ystävät vaa melkosia.

Aina ne auttaa ku on hätä. Aina ne jaksaa naurattaa (huonoilla) jutuillansa.

Aina ne on yhtä ihanan ärsyttäviä.

Aina ne jaksaa olla ihania ja kultasia ja pitää huolta.

Mää kiitän niitä koko sydämestäni.

OON NII FIILIKSISSÄ!

Empä ois sillo uskonu, et millases elämäntilantees tulisin olemaa 15 vuotiaana, ku olin 9.

Sillo nojailin koulun käytäviin ja kattelin ku muut rellesti ja piti hauskaa kavereittensa kanssa.
Munkaa ei haluttu leikkiä.
Mulle puhuminenki oli siis nii noloo, d44.
Mua ei vaa yksinkertasesti haluttu.
Höh.
Sillee mä aattelin, et höh.

No, kaikest on selvitty.
Eipä olis selvitty ilman Jeesust.
Aika siisti tyyppi!

Ja kuvitelkaa, et sillo mulle sanottii, et sulla ei tuu olee ikinä kavereita jotka oikeesti välittäis susta.
MUAHHAHHAAA.
Nauran, koska mun elämä on täynnä ihania ihmisiä.
Mä rakastan mun ystäviä koko sydämestäni.
Ihan toivotonta tää on, koska emmä saa sitä sanoiks puettua.
Mut ei se haittaa, koska kaikki voi kuvitella tän tunteen päässään:
Ajattele sun ihania ystäviä.
Sitä millon ne on ollu sun tukena ku on ollu raskasta.
Teiän parhaita muistoja.
Eikö ookki mukava tunne?