Oon iha jäissä.
Päässä lyö tyhjää.
Itkettää.
Mutta oon turvassa.
Koin tänää jotai, mistä kestää päästä yli ja jota täytyy käsitellä.
Mä pelkäsin nii paljon.
Oli pelottavaa kohdata todellisuus.
Se, et kaikki voi loppuu koska tahansa.
Se, et mikään ei kestä ikuisesti.
Se hullu menettämisen pelko, epätietosuus ja outo olo.
Tuntu et sekoo.
Kaikki tuntu tosi epätodelliselta.
No, nytpä on sitte tällänenki koettu.
Onneks kaikki on nyt hyvin ja kaikki on turvassa.
Tälläset tapahtumat opettaa arvostamaan kaikkee mitä sulla on.
Myös yks mun parhaimista ystävistäni ikinä, Saara, koki tän munkaa.
Saara puki tän niin hienosti sanoiks, et haluun laittaa sen tähän:
´´Mä en tiedä, mitä kirjottaisin. Vikana iltana meidän isko leirillä, eli eilen, kirjoitin puhelimeeni valmiiksi tekstin joka oli tarkoitettu tähän postaukseen. Mä kirjotin rakkaudesta, ilosta ja kaikesta ihanasta. Juuri sellanen mun viikonloppu Ryttylässä olikin. Mut tänään mä kohtasin suurimman pelkoni. Siinä, kolmen metrin päässä, suoraan mun ja ystävieni silmien edessä. Mun sydän ei ole koskaan pumpannut niin kovaa. Älkää huolestuko, mä on ihan kunnossa ja niin on mun ystävänikin. Välillä vaan tajuaa, ettei kaikki ole aina tuttua ja turvallista. Maailma on yllättävän pelottava paikka. Sen ymmärtää, kun tuntee viiman kyynelien peittämillä kasvoilla, kun juoksee sukkasillaan ulkona hakemaan apua.
Me ollaan Ryttylässä kaikki yhtä suurta perhettä. Me kaikki hymyillään ystävyyttä ympäriinsä ja kiedotaan kätemme itkevän ympärille. Se on liian arvokasta menetettäväksi.´´
Me ollaan Ryttylässä kaikki yhtä suurta perhettä. Me kaikki hymyillään ystävyyttä ympäriinsä ja kiedotaan kätemme itkevän ympärille. Se on liian arvokasta menetettäväksi.´´
(Saaran blogi: http://saaramonkey.blogspot.fi/ )
Toinen mun maailman parhaimmista ystävistä ja mulle kaikkein rakkaimmista, joka oli myös paikalla, Eevi, kirjotti myös hienosti:
Olin viikonlopun ryttylässä isoskoultuksessa. Rakastan niitä ihmisiä!
Mutta se viikonloppu oli myös täynnä tunteita ja tuskaa. Hirvein tunne ikinä on se kun pelkää ystävän puolesta.
Loppujen lopuski viikonloppu oli varsin onnistunut ennen tätä päivää.
Mutta kaikki on nyt kunnossa. Ketään ei sattunut, huonoja muistoja vain kertyi.
Siinäkin tilanteessa oli ihana kokea miten siellä voin itkuisena vain juosta halaamaan lähintä ihmistä ja hän tukee mua ja haluaa auttaa.
(Eevin blogi: http://dream-big-eevi.blogspot.fi/2013/02/lohduttaminen-ei-tarvitse-suuria-sanoja.html )
Toinen mun maailman parhaimmista ystävistä ja mulle kaikkein rakkaimmista, joka oli myös paikalla, Eevi, kirjotti myös hienosti:
Olin viikonlopun ryttylässä isoskoultuksessa. Rakastan niitä ihmisiä!
Mutta se viikonloppu oli myös täynnä tunteita ja tuskaa. Hirvein tunne ikinä on se kun pelkää ystävän puolesta.
Loppujen lopuski viikonloppu oli varsin onnistunut ennen tätä päivää.
Mutta kaikki on nyt kunnossa. Ketään ei sattunut, huonoja muistoja vain kertyi.
Siinäkin tilanteessa oli ihana kokea miten siellä voin itkuisena vain juosta halaamaan lähintä ihmistä ja hän tukee mua ja haluaa auttaa.
(Eevin blogi: http://dream-big-eevi.blogspot.fi/2013/02/lohduttaminen-ei-tarvitse-suuria-sanoja.html )
 |
| te tytöt, EEVI ja TUULI, ootte un elämä. |
Ystävyys on niin kaunista. Arvostakaa sitä, koska tahansa kaikelle voi tulla loppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti