'Ikkunat särkyy jos sä naurat noin kovaa'

Voihan kakkeli.

Ajatukset on iha totaalisen jäässä, ja mua vaa naurattaa.

Väsyttää.

jäh jäh.

NOMUTTA.

Oli iha sikamahtavajeejeeoujee perjantai!!! Ouuu niiku Parasta iha isolla P:llä!!

Olin turistina Helsingissä, hei kui cool. (METRO ON SIISTEIN PAIKKA IKINÄ) (ja mä oon noloin turisti ikinä....)

Eevi ja Saara.

Saara ja Eevi.

Mun parhaat ystävät.

Hihhhih!

On ne ystävät vaa melkosia.

Aina ne auttaa ku on hätä. Aina ne jaksaa naurattaa (huonoilla) jutuillansa.

Aina ne on yhtä ihanan ärsyttäviä.

Aina ne jaksaa olla ihania ja kultasia ja pitää huolta.

Mää kiitän niitä koko sydämestäni.

OON NII FIILIKSISSÄ!

Empä ois sillo uskonu, et millases elämäntilantees tulisin olemaa 15 vuotiaana, ku olin 9. 

Sillo nojailin koulun käytäviin ja kattelin ku muut rellesti ja piti hauskaa kavereittensa kanssa.
Munkaa ei haluttu leikkiä.
Mulle puhuminenki oli siis nii noloo, d44.
Mua ei vaa yksinkertasesti haluttu.
Höh.
Sillee mä aattelin, et höh.

No, kaikest on selvitty.
Eipä olis selvitty ilman Jeesust.
Aika siisti tyyppi!
 
Ja kuvitelkaa, et sillo mulle sanottii, et sulla ei tuu olee ikinä kavereita jotka oikeesti välittäis susta.
MUAHHAHHAAA.
Nauran, koska mun elämä on täynnä ihania ihmisiä.
Mä rakastan mun ystäviä koko sydämestäni.
Ihan toivotonta tää on, koska emmä saa sitä sanoiks puettua.
Mut ei se haittaa, koska kaikki voi kuvitella tän tunteen päässään:
Ajattele sun ihania ystäviä.
Sitä millon ne on ollu sun tukena ku on ollu raskasta.
Teiän parhaita muistoja.
Eikö ookki mukava tunne?

Eevi, älä pliis tapa mua näitte kuvien takia. Jookostajoo.
Sä oot ihana just tollasena mitä sä oot.

Samat sanat sulle, Saara.

semi teatraalista porukkaa tää meiän  posse?

gangsterit jättää Kaisaniemen. Yo

Pus.

kamulit, omg. Löysin truehipsterpaidan ooojeeoojee.

PITÄKÄÄ KIINNI YSTÄVISTÄNNE ! 

Lovers hold on to everything

Vanha mies.

Nuori nainen.

Nuoren naisen lapsi.

Ilo joka paistoi heidän kasvoiltaan.

Mies joka oli nähnyt maailman ja elämänsä.

Lapsi joka vasta aloitteli matkaansa.

Mies nousi, hymyili naiselle ja lapselle ja poistui.

Ulkona alkoi sataa.

Bussi jatkoi matkaansa.

Katsoin huurteisesta ikkunasta, kun mies avasi sateenvarjonsa ja lähti.

Mietin niitä lopullisia askelia, jotka hän suuntasi pois pysäkiltä.

Satoi edelleen.

Alkoi pimentyä.

Otin esiin kännykkäni.

Oon siellä 22:35.

Nuori nainen lapsineen alkoi valmistautua lähtöön.

Pysäkki numero 17.

Sinne loi seuraavat ajatuksensa ja askeleensa nuori nainen.

Hänellä oli sylissään lapsensa.

Lapsella oli punaiset kumisaappaat.

Hänen sadetakissaan oli vaaleanpunaisia kukkia, ja kädessään vain toinen lapanen.

He lähtivät.

Jäin yksin.

Bussi jätti heidät taakseen.

Ajatukseni vaelsivat lapsen yksinäiseen lapaseen, ja siirryin istumaan heidän paikalleen.

Maassa, penkin alla, siellä se oli.

Pieni punainen lapanen.

23,23,23.

Minun pysäkkini.

Numero 23.

Enää viisi minuuttia.

Huurteiset, sateen piiskaamat ikkunat.

Hytisin kylmästä.

Pitelin lapasta kädessäni.

Painoin stop-nappia.

Nousin ulos tuijottaen kenkiäni.

Laitoin lapasen taskuunin ja nostin katseeni.

Siellä, sateessa.

Likomärkänä.

Hän oli siellä.

Sometimes nowhere leads to somewhere

Oon iha jäissä.

Päässä lyö tyhjää.

Itkettää.

Mutta oon turvassa.

Koin tänää jotai, mistä kestää päästä yli ja jota täytyy käsitellä.

Mä pelkäsin nii paljon.

Oli pelottavaa kohdata todellisuus. 

Se, et kaikki voi loppuu koska tahansa.

Se, et mikään ei kestä ikuisesti.

Se hullu menettämisen pelko, epätietosuus ja outo olo. 

Tuntu et sekoo.

Kaikki tuntu tosi epätodelliselta.

No, nytpä on sitte tällänenki koettu. 

Onneks kaikki on nyt hyvin ja kaikki on turvassa.  

Tälläset tapahtumat opettaa arvostamaan kaikkee mitä sulla on. 

Myös yks mun parhaimista ystävistäni ikinä, Saara, koki tän munkaa.

Saara puki tän niin hienosti sanoiks, et haluun laittaa sen tähän:

´´Mä en tiedä, mitä kirjottaisin. Vikana iltana meidän isko leirillä, eli eilen, kirjoitin puhelimeeni valmiiksi tekstin joka oli tarkoitettu tähän postaukseen. Mä kirjotin rakkaudesta, ilosta ja kaikesta ihanasta. Juuri sellanen mun viikonloppu Ryttylässä olikin. Mut tänään mä kohtasin suurimman pelkoni. Siinä, kolmen metrin päässä, suoraan mun ja ystävieni silmien edessä. Mun sydän ei ole koskaan pumpannut niin kovaa. Älkää huolestuko, mä on ihan kunnossa ja niin on mun ystävänikin. Välillä vaan tajuaa, ettei kaikki ole aina tuttua ja turvallista. Maailma on yllättävän pelottava paikka. Sen ymmärtää, kun tuntee viiman kyynelien peittämillä kasvoilla, kun juoksee sukkasillaan ulkona hakemaan apua.

 Me ollaan Ryttylässä kaikki yhtä suurta perhettä. Me kaikki hymyillään ystävyyttä ympäriinsä ja kiedotaan kätemme itkevän ympärille. Se on liian arvokasta menetettäväksi.´´

(Saaran blogi:   http://saaramonkey.blogspot.fi/  ) 

Toinen mun maailman parhaimmista ystävistä ja mulle kaikkein rakkaimmista, joka oli myös paikalla, Eevi, kirjotti myös hienosti: 

Olin viikonlopun ryttylässä isoskoultuksessa. Rakastan niitä ihmisiä! 
Mutta se viikonloppu oli myös täynnä tunteita ja tuskaa. Hirvein tunne ikinä on se kun pelkää ystävän puolesta.
Loppujen lopuski viikonloppu oli varsin onnistunut ennen tätä päivää.
Mutta kaikki on nyt kunnossa. Ketään ei sattunut, huonoja muistoja vain kertyi.

Siinäkin tilanteessa oli ihana kokea miten siellä voin itkuisena vain juosta halaamaan lähintä ihmistä ja hän tukee mua ja haluaa auttaa.

(Eevin blogi: http://dream-big-eevi.blogspot.fi/2013/02/lohduttaminen-ei-tarvitse-suuria-sanoja.html )

te tytöt, EEVI ja TUULI, ootte un elämä. 

  

 Ystävyys on niin kaunista. Arvostakaa sitä, koska tahansa kaikelle voi tulla loppu!

Everything is perfect!

Mä oon niin onnellinen! Kaikki on niin hyvi! voisin vaa juosta maailman ympäri hengästymättä!

Keep calm and believe in Jesus

Soitan hätänumeroon. Apua, sukka juuttui imuriin. Oumaigaad en osaa matikkaa. Maanantaina on koe enkä mä oikeesti osaa. Joo, ja sitte vielä se, että mulla ei oo cooleja vaatteita tanssitunnille, eikä meillä oo himas mun lempileipää. Ja sit se et mul epäillää suklaa-allergiaa. Joo-o, lähettäkää kaikki mahdollinen apu, tää on total kriisi. Juujuu, koko hätäkeskuksen voimin ratkomaan mun ongelmia. Kelatkaa, jos ois tapana soittaa hätäkeskukseen heti ku joutuis vaivaamaa aivojansa jollai probleemalla! Kaikesta sitä jaksaaki valittaa. Pitäis aatella enemmä niitä, joilla ei oikeesti oo mitään. Miks maailma on näin kieroutunu mesta? No, kyl me kaikki tiietää missä mättää. Paholaine koittaa iskee meiä heikkoihi kohtii ja mädättää meiät, se yrittää saada meiät kumartamaa itteensä. Eikä me yksin tääl maailman keskellä voida siltä suojautua, maailma tarjoaa kyllä kaikenlaista, mut on vaan yks keino selvitä maailman pahuudesta. Jeesus :-) onneks Hän on, huh! Ehkä me voitais ajatella, et Jeesus on meiän 24/7/365 online hätäkeskus! Ja avun saanti on varmaa. Jeesus ei jätä eikä petä. Vaan rrrrakastaaaaa! Mä hymyilen, Jeesuksen rakkaus saa mut säteilemään! Kiitos Jeesus et sä oot täällä ja tuolla ja aina kaikkialla<3 KIITOS JEESUS, AINUT PELASTAJA JA VAPAHTAJA!

  

Jeesus, auta meitä maailmassa.

 

Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan: Minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle,

minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus,

minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.

Minä ravitsen hänet pitkällä iällä

ja

suon hänen

nähdä antamani

Pelastuksen.

 

PSALMI 91:14-16

 

 

 

JEESUS LUO ELÄMÄN..

...JA VOITTAA KUOLEMAN!

 

Without God i am hopeless, With Him i am fearless!

HOLAAA
Perjantai oli mulle yhtä kuin hullua bailaamista Hennojen nimipäivän kunniaks! oujea oli kivaa viettää aikaa tyttöporukalla ;-) oli tosi hauskaa ja naurettii älyttömästi! Henna jäi meille yöks, ja nukuttii pitkä ja virkistävä yö :) lauantaina oli sit suuntana Klaukkala ja Pirkko Jalovaaran rukousilta!!   Siel oli tosi mahtava tunnelma, ja tuns selkeest mite Pyhä Henki liikku siel ja hoiti ihmisiä :) nää ekat neljä kuvaa on sieltä!Se oli tosi ihana kirkko, varmasti meen useemminki käymää jatkossa! JOO-OOOO. Seuraava kuva on sitte jo arjesta, koulusta.. aaargh hulluna kokeita!(huomaatteks mun panostuksen, koitan motivoida itteeni herkuttelemalla, lol) tänää oli musiikin valinnaisen kuuntelukoe, toivotaa parasta ja pelätää pahinta :S eivaa, hyvin se meni! Koulu on kyl aika stressaavaa. Tai ainaki ite otan siit välil hullut paineet :D sikspä koin oloni tosi hyväks ja levolliseks ku istuin koulun sohvalla, ja ku katoin ympärilleni, ni päähän ilmesty tälläsiä ajatuksia:

Kaikki huutaa.

Kaikilla on kiire.

Jollain tytöllä on Justimusfilmsin kangaskassi.

Jollain pojalla on ohutpohjaset tennarit, vaikka ulkona on lunta ja 20 astetta pakkasta.

Eikö sen jalat jäädy?

Tolla toisella pojalla on viininpunaset Niket, ihan huippuhienot.

Vaikka kaikki juoksee ja niil on kiire ja stressi, oon ylpee itestäni.

Mä pystyn pysäyttämään ajan ja pysähdyn ihailemaan kenkiä

Cool. 

Ja tietteks muute mitä. Huivi on ase, se sanoi viuh. Pisteet niille jotka tajus! hehheh

How Great is Our God

Iltoja, torstaina 14.1.2013!

Olin just kerenny kirjottaa ton ekan lauseen, ku äiti soitti.

Portaat pitää imuroida ja pestä. 

No, kävin pesasemassa.

Tiiän, että elätte tolla infolla vähintää seuraavan vuoden ;)

JOO-O.

Kuten tekstistä kuuluu, mua väsyttää. Läpät on ollu tänää toooosi pliisuja.

Kuitenki tänäää, koulun hälinässä, kaiken sen kiireen keskellä aloin yhtäkkiä miettiä.

Siinä ku pysähdyin hetkeks kuuntelemaa itteeni, ni älysin, et hei, mähä oon oikeesti uskossa.

Mun ei tarvi murehtia

Mulle annetaan kaikki.

KAIKKI.

Musta pidetään huolta, vaik kuinka urpoilen aina.

Mä en koskaa oo yksin.

Mietin et oonko ikinä jääny yksin: no en.

Aina, kaikkien koulukiusauksien ja kaiken keskellä mua on autettu.

Ja täshä mä oon :D

elävä todiste Jumalan huolenpidosta!

Sulle, joka mietit nyt, et huhhuh mitä soopaa toi selittää, että ei terve, ni kuuntele mua.

Mä oon 100% tosissani kaikessa mitä sanon.

Maailmassa ei voi luottaa mihinkään.

Maailma pettää lupaukset.

Mut arvatkaas mitä?

On yks tyyppi, jolla on yks tosi cool lupaus.

Se tyyppi pitää kaikista huolta ja auttaa niitä.

Se tyyppi on aina paikalla.

Oon ihan varma, et jos tollane kävelis vastaa kadulla ja kaikki tää hohtais sen ottassa, ni kaikki haluis tutustuu siihe tyyppiin ja olla sen kavereita.

JA TITTIDIIIIIIIIIIIIIIIIIII:

Tää tyyppi on ihan sun vieressä tälläkin hetkellä, ajasta, paikasta ja tilanteesta huolimatta.

Jeesus Kristus.

Ja Hänellä on lupaus.

Just sulle. Hän lupaa rakastaa sua AINA.

Jotkut sanoo, et elämän tarkotus on rakkaus.

Mä sanon teille, et elämän tarkotus on Kristus.

Vieläkö joku voi olla sitä mieltä, ettei halua vastaanottaa Häntä sydämeensä? 

ELÄMÄ ON MINULLE KRISTUS JA KUOLEMA ON MINULLE VOITTO!

Ja tänne loppuun mahtavaa ylistysmusaa!!